Infrastruktuurin merkitys digiloikalle

Kun laitekantaa kouluissa uudistetaan ja mahdollisesti laajennetaan, syytä on myös tarkastella miten koulun verkot ovat rakennettu ja riittävätkö resurssit. Pelkkien uusien laitteiden hankinta ei riitä, vaan on syytä myös mitoittaa koulun tietoliikenneverkot sen mukaan mitä on tarve. Koulujen vanhat verkot eivät välttämättä toimi halutulla tavalla. Mikäli näin ei tehdä, voi digiloikka muuttua äkkiä digiryöminnäksi.

Syksyllä 2015 aloittaessamme projektia Nakertajassa huomasimme, että koulun silloinen langaton verkko ei kestänyt uusia tabletteja, jotka koulullemme tuli. Ensimmäisellä yrityksellä 23 tabletista seitsemän pääsi verkkoon ja lopuille opettaja tarjosi verkon jakamalla verkon omasta puhelimestaan tai mokkulastaan. Onneksi tietohallinto ymmärsi tuskamme ja ensimmäinen korjaus tilanteeseen saatiin hyvin nopeasti. Tällöin laitekantamme laajeni n. 45 tabletilla, jotka tulivat aiempien n. 40 tietokoneen lisäksi. Tukiasemia oli aluksi aivan liian vähän ja niiden sijainnit eivät vastanneet uutta tarvetta.

Vuoden 2016 aikana pääsimmekin työskentelemään tablettien kanssa. Pitkin vuotta laitekantamme on laajentunut vielä kymmenillä laitteilla. Satunnaisia ongelmia verkon toiminnassa on edelleen esiintynyt, mutta osa niistä on myös liittynyt esimerkiksi tableteilla olevien sovelluksien toimintaan. Ongelmat ovat esiintyneet esimerkiksi sovelluksien ja sivustojen jumittamisina sekä hidasteluina.

Yhteenvetona voitaneen sanoa, että kouluilla asioiden eteen tehdään töitä, mutta yleensä se valitettavasti tapahtuu viiveellä. Digiloikkaprojekteja tehtäessä olisikin hyvä ensimmäisenä varmistaa myös koulujen verkkojen toiminta, jottei opettajan hiusten lisäksi myös oppilaat raapisi päitään kaljuiksi,

Arto Moilanen

Pilottiluokan luokanopettaja